Juutalaisasutus Juudeassa ja Samariassa

Usein väitetään, että Israelin ”siirtokunnat” ovat ”laittomia” ja että ne ovat pääeste rauhalle. ”Siirtokunta” viittaa siirtomaa-aikaan, jolloin toiseen maahan asettuneet vierasmaalaiset yhteisöt pyrkivät käyttämään hyväkseen siirtomaiden luonnonvaroja ja alkuperäisväestöä. Englanninkielinen sana ”settlement” tarkoittaa neutraalimmin asutusta.

Juutalaisten pitäminen vieraina kolonialisteina Juudea-Samariassa (Länsiranta) tai Jerusalemin Vanhassa kaupungissa ei perustu historiallisiin tosiasioihin. Juutalaisten juuret Juudeassa, Samariassa ja Jerusalemissa ovat ikivanhat, ja niiden olemassaolo on myös tunnustettu kansainvälisissä sopimuksissa. Juutalaisasutus alueilla on ollut katkeamatonta lukuun ottamatta Jordanian miehitysaikaa 1949-1967, jolloin mm. Vanhan kaupungin ikivanhat synagogat tuhottiin.

”Laittomuudesta” puhuttaessa viitataan lakiin, jota rikotaan. Väite juutalaisasutuksen laittomuudesta perustuu Geneven IV sopimuksen artiklaan 49, jossa kielletään väestön pakkosiirrot. Sopimus laadittiin toisen maailmansodan jälkeen estämään natsien toimeenpanemien pakkosiirtojen toistuminen. Israel ei ole pakkosiirtänyt juutalaisia eikä arabeja Länsirannalla.

Juutalaisilla on aivan yhtä perustellut oikeudet asua alueella kuin arabeilla. Mikään kansainvälinen sopimus ei todellisuudessa määrää siviiliasutusta laittomaksi. Tällä hetkellä juutalaisasutukset (”siirtokunnat”) vievät alle 5% Länsirannan pinta-alasta. Rasismin vastustajien näkee harvoin protestoivan sitä, että palestiinalaishallinto vaatii juutalaisten etnistä puhdistamista tavoittelemastaan valtiosta ja että juutalaiset ovat hengenvaarassa palestiinalaisten hallinnoimilla alueilla.

2023 © kaisaniemi.info