Juutalaisvastaisuus ennen ja nyt

Juutalaisvastaisuus eli antisemitismi on ilmiönä lähes yhtä vanha kuin juutalainen kansakin. Se on seurannut juutalaisia aina muinaisesta Egyptistä (n. 3 500 vuotta sitten) ja Persiasta (n. 2 500 vuotta sitten) antiikin Kreikkaan ja Roomaan, islamilaisen maailman synnystä n. 600–700-luvuilla keskiajan kristittyyn Eurooppaan ja uuden ajan alusta holokaustin kansanmurhan läpi aina meidän päiviimme asti. Tutkijat kutsuvatkin antisemitismiä maailman pitkäaikaisimmaksi vihaksi.

Antisemitismiä on kuitenkin vaikea määritellä. Tämä johtuu siitä, että se ilmenee niin vastakkaisilla tavoilla. Juutalaisia on vihattu siksi, että he ovat köyhiä tai rikkaita, kommunisteja tai kapitalisteja, koska he pysyttelevät omissa oloissaan tai integroituvat yhteiskuntaan, koska he noudattavat orjallisesti ikivanhoja uskonnollisia perinteitään tai ovat juurettomia maailmankansalaisia, jotka eivät usko mihinkään.

Mitä antisemitismi sitten on? Se on juutalaisten vainoamista ja sitä, että heiltä kielletään ne yksilölliset, uskonnolliset tai kansalliset oikeudet, jotka ovat itsestään selviä toisille kansoille. Antisemitismi on aina perustunut aikansa vallitsevaan maailmankatsomukseen. Kristillisellä keskiajalla juutalaisia vastustettiin heidän uskontonsa vuoksi, modernilla ajalla – tieteen nimissä – heidän väitetyn rotunsa vuoksi, ja nykyisellä monikulturismin ja rajat alas -ideologian ajalla heidän kansallisvaltionsa Israelin tähden.

Vaikka näitä kaikkia juutalaisvastaisuuden muotoja esiintyy rinnakkain 2000-luvun Euroopassa, viimeksi mainittu Israelin vastainen antisemitismi on kuitenkin niistä selvästi yleisin. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että antisemitistisiin asenteisiin törmää nykyään useammin vihervasemmistolaisessa kuin kansallismielisessä tai äärioikeistolaisessa ajattelussa. Yleisyytensä ja salonkikelpoisuutensa takia Israelin-vastaisuus on antisemitismin eri ilmenemismuodoista vaarallisin. Näin siksi, että se yhdistyy Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta saapuneiden muslimimaahanmuuttajien väkivaltaisempaan juutalaisvihaan.

Israelin-vastaisuus eli antisionismi muistuttaa rakenteeltaan perinteistä juutalaisvastaisuutta. Kun ennen vainottiin juutalaisia ihmisiä, vainotaan nykyään erityisesti juutalaisten valtiota, Israelia. Ja kun juutalaiset aiemmin suljettiin yhteisön ulkopuolelle gettoihin ja tapettiin tuhoamisleireillä, halutaan nykyään Israel eristää kansainvälisestä yhteisöstä ja lopulta pyyhkäistä kokonaan maailmankartalta.

Suomessa kuten muissakin länsimaissa tätä niin kutsuttua ”uutta” antisemitismiä ilmentävät usein yliopistot, valtamedia, punavihreät poliitikot ja virkamiehet, kirkon vasemmistosiipi, palestiinalaismieliset kansalaisjärjestöt ja anarkistiryhmät. Samaan Israelin-vastaiseen joukkoon kuuluu myös valtaosa lännessä asuvista arabimuslimeista. He ja liberaalit länsimaiset Israel-kriitikot muodostavat keskenään epäpyhän liiton, jossa ainoana yhdistävänä tekijänä on viha juutalaisvaltiota kohtaan.

Euroopan parlamentti ja sellaiset maanosamme johtavat maat kuin Iso-Britannia ja Saksa ovat hiljattain hyväksyneet Ruotsissa vuonna 2000 perustetun International Holocaust Remembrance Alliancen (IHRA) antisemitismin määritelmän. Se kattaa sekä antisemitismin perinteiset muodot että nykyaikana tapahtuvan Israelin demonisoinnin. Jälkimmäisen keskeisin piirre on juutalaisen kansan itsemääräämisoikeuden kieltäminen esimerkiksi väittämällä Israelin valtiota rasistiseksi hankkeeksi.

Kuitenkin juuri tämä Israelin olemassaolon oikeuden kieltäminen kuultaa usein Israelia arvostelevien ihmisten puheitten taustalta. Silloin heidän kritiikkinsä kohteena ei ole niinkään demokraattisen Israelin vaihtuvien hallitusten harjoittama politiikka, vaan maailman ainoan juutalaisvaltion koko olemassaolo Lähi-idässä.

Israeliin kohdistuvan asiallisen kritiikin ja toisaalta antisemitistisen Israelin-vastaisuuden erottavat toisistaan muun muassa juutalaisvaltioon kohdistuvan arvostelun kiihkeys, yksipuolisuus ja pakkomielteisyys sekä piittaamattomuus faktoista.

2018 © kaisaniemi.info