Media, Israel ja uusantisemitismi

Valtamedia määrittelee itsensä mielellään puolueettomaksi tiedonvälittäjäksi. Toimittaja on silti tiedostamattaankin oman maailmankatsomuksensa julistaja. Tämä näkyy eritoten Israelia koskevassa kerronnassa, jossa toimittajat tulkitsevat tilannetta omien näkemystensä pohjalta. Uutisointi on jatkuvaa valintaa, ja valtamedian valinnoissa Israel asettuu toistuvasti kielteiseen valoon.

Israelille on langetettu kestoepäillyn ja pääsyyllisen rooli, kun taas palestiinalaisarabeja katsotaan uhrisuodattimen läpi. Israelin toimia, kantoja ja juutalaisen kansan historiallisia oikeuksia alueella ei pyritä taustoittamaan yleisölle. Lisäksi ajankohtaisten tapahtumien syy–seuraus-suhteet käännetään usein ylösalaisin. Niinpä kansalaisiaan puolustava juutalaisvaltio näyttäytyy monen mielikuvissa viattomien kiusaajana, hyökkäilijänä ja suurimpana rauhanesteenä.

Palestiinalaisten juutalaisvastaiset teot ja juutalaisvaltion hävittämiseen tähtäävät päämäärät ylittävät harvoin uutiskynnystä. Toimittajat kokevat myös tarpeelliseksi tarjota selityksiä palestiinalaisten juutalaisvihasta kumpuaville hyökkäyksille, kuten puukkoterrorismille. Palestiinalaisten väkivaltainen antisemitismi tulkitaan turhautuneisuuden ja näköalattomuuden purkauksiksi – tietenkin Israelista johtuviksi. Media antaa näin rivien välissä ymmärtämyksensä ja hyväksyntänsä israelinjuutalaisten vihaamiselle ja tappamiselle.

Israelin ja palestiinalaisten vuosikymmeniä jatkuneessa konfliktissa punavihreä, arvoliberaali media ei siis ole neutraali tiedonvälittäjä, vaan kantaa ottava sodan osapuoli. Ratkaisevaa on se kokonaiskuva, joka syntyy lukemattomista yksittäisistä, Israelia syyllistävistä ja siihen kielteisesti asennoituvista jutuista. Näistä tulkinnoista muodostuu juutalaisvaltiota demonisoiva, uusantisemitistinen ilmasto, jossa ikivanhan juutalaisvastaisuuden harjoittamisen voidaan jälleen kokea olevan oikeutettua – “koska Israel”.

2018 © kaisaniemi.info