Oslon sopimus ja rauhanprosessi

Rauhaa palestiinalaisten kanssa on yritetty rakentaa 1993 alkaneessa Oslon prosessissa. Prosessin taustalla oli kommunistisen imperiumin romahtaminen, joka pakotti aiemmin Neuvostoliiton tuella toimineen Palestiinan vapautusjärjestön PLO:n neuvottelupöytään. Israel suostui tunnustamaan terrorijärjestönä toimineen PLO:n palestiinalaisten edustajaksi sillä ehdolla, että se puolestaan tunnustaa Israelin oikeuden olemassaoloon, luopuu terrorista ja vihakiihotuksesta sekä suostuu rauhanprosessiin Israelin kanssa. Nykyinen Fatah-puolue oli PLO:n aseellinen siipi.

Oslon sopimuksen mukaan – joka on osa kansainvälistä lakia – aluejaosta ja rajoista sovitaan vasta prosessin viimeisessä vaiheessa. Vihreän linjan (vuoden -49 aselepolinjan) pitäminen laillisena rajana tai Palestiinan valtion tunnustaminen ilman sopimista ja neuvotteluja Israelin kanssa on vastoin kansainvälistä oikeutta ja Oslon prosessissa sovittuja periaatteita.

Israel luovutti Oslon sopimuksen mukaisesti palestiinalaishallinnon valtaan ns. A- ja B-alueet.  Molempien osapuolten ja mm. EU:n ratifioimien sopimusten mukaisesti Israel hallinnoi C-alueita ja vastaa B-alueiden turvallisuudesta. Israel teki alueluovutukset sovitusti huolimatta siitä, että samaan aikaan palestiinalaisterrori vain kiihtyi.

Hamas aloitti itsemurhapommitukset Israelin sisällä keskellä alueluovutuksia ja vallan siirtoa palestiinalaishallinnolle vuonna 1994. Palestiinalaishallinto on pettänyt prosessin ensimmäisen vaiheen tärkeimmät lupauksensa terrorista luopumisesta ja Israelin valtion olemassaolon tunnustamisesta. Sen sijaan se opettaa palestiinalaisnuorisolle Israelin alueen kuuluvan kokonaisuudessaan palestiinalaisille ja terrorin olevan oikeutettu keino sen tavoittelemiseksi.

2018 © kaisaniemi.info